Aktiivinen muistelu: opiskelumenetelmä, joka oikeasti toimii

Aktiivinen muistelu tarkoittaa tiedon hakemista muistista. Ideana on siis se, ettet alleviivaa tai uudelleenlue koekirjan asioita. Aivotutkimuksestakin nimittäin tiedetään, ettei ulkoluku ei jää mieleen. Asioiden yhdistäminen aiempaan tietoon sen sijaan auttaa, samoin muistivihjeet.

Menetelmän taustalla on ajatus siitä, että aivot oppivat parhaiten, kun ne joutuvat tekemään töitä opiskeltavan asian eteen. Tärkeässä roolissa tekniikassa ovat itselle esitettävät kysymykset ja toistot.

Harjoitustehtävien ja -kokeiden avulla voit testata, mitä olet saanut irti lukemastasi ja huomata, että ettet saanutkaan kiinni joistain asioista, ja palata lukemaan kohdan uudelleen. Niiden avulla opit hakemaan muistista vastauksen. Eli ei pelkästään palauttamaan sitä mieleen, vaan nimenomaan opit hakemaan asian. Niin joutuu kokeessakin tekemään.

Kannattaa siis pitää itselleen pieniä kokeita, kun on lukenut jokin alueen.

Aktiivinen muistelu tuntuu epämukavalta ja juuri se tekee siitä tehokkaan ja myös selittää sen, miksi opiskelijat välttelevät sitä. Kun lukee ja lukee, tulee hallinnan tunne, että nyt minä teen jotain opiskelun eteen. Kokemus valehtelee sillä uudelleen lukeminen ei ole tehokas tekniikka. Siinä opit tunnistamaan asioita, mutta et palauttamaan niitä mieleen. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Aktiivinen muistelu ei ole erityisen helppo tekniikka: se on työlästä, joskus hidastakin ja huomaat usein, ettet tiedäkään asioita, jotka luulit tietäväsi. Tätä vaikeuden tunnetta kutsutaan kognitiotieteessä "toivotuksi vaikeudeksi" (desirable difficulty). Ponnistelu tiedon palauttamiseksi vahvistaa hermoratoja. Sitä voi ajattella ikäänkuin liikuntana, rasitus on kasvun ärsyke.

Monelle opiskelijalle aktiivinen muistelu voi tuntua liian työläältä. Kun on väsynyt ja pitäisi lukea kokeeseen, niin hyvien kysymyksien miettiminen ja vastausten tarkastaminen saattaa jäädä väliin. Mitkä asiat on tärkeitä? Mitä kokeessa kysytään? Minkälaisia kysymyksiä pitäis tehdä? Lexie tekee tämän työläimmän osan opiskelijan puolesta, eli poimii tekstistä oleelliset asiat ja tekee niistä tehtäviä ja kysymyksiä. Opiskelija pääsee suoraan siihen tärkeimpään osaan eli testaamaan itseään, jolloin kynnys aloittaa on paljon matalampi ja sitä tulee oikeasti tehtyäkin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tekniikkaa voi soveltaa esimerkiksi näin:

Lue koekirjasta kappale illalla ennen nukkumaanmenoa. Lue erityisen tarkasti väliotsikot ja kiinnitä huomiota myös mahdollisiin kuviin ja grafiikkaan. Muistele aamulla esimerkiksi aamiaista syödessäsi, mitkä olivat kappaleen pääasiat.

Lue kappale uudestaan.

Kiinnitä huomiota siihen, mitä muistit ja mitä et. Lukiessa kirjoita itsellesi ylös kysymyksiä tekstin pohjalta. Voit hyödyntää tässä apuna Lexietä, joka tekee kappaleesta muistikortteja ja kysymyksiä puolestasi. Lähde sitten kävelylle ja ota kysymykset mukaan. Voit kysyä kysymyksiä itseltäsi kävellessä tai ottaa mukaan kaverin, jonka kanssa testata osaamista.

Kun joudut selittämään asian toiselle, huomaat nopeasti, ymmärrätkö sen todella vai et.

Jaottele kysymykset sen mukaan, mihin osasit vastata ja mihin et.

Kun koet hallitsevasi kappaleen asiat, tee siitä tiivistelmä mielessäsi. Käy sitten vielä kysymykset kertaalleen läpi ja tarkista, että osaat vastata kaikkiin.