Nuori tuo keittiön pöydälle oppikirjan ja pyytää kuulustelemaan. Katsot aukeamaa, jolla puhutaan soluhengityksestä tai Ranskan vallankumouksesta, ja huomaat, ettet muista aiheesta juuri mitään. Tässä oppaassa on tapa, jolla kuulustelu onnistuu ilman aiheen osaamista, ja pari kohtaa, joissa kuulustelu menee tavallisesti pieleen.
Kysyjän rooli on se, joka auttaa
Vanhemman ensimmäinen halu on yleensä selittää. Se vaatii aiheen ymmärtämistä ja tekee nuoresta kuuntelijan, ja kuunteleminen jättää kokeeseen vähän. Kokeessa nuoren on tuotettava vastaus itse tyhjälle riville, joten harjoituksen pitää olla saman muotoinen.
Kysyjän rooli sopii tähän. Sinä esität kysymyksen, nuori vastaa muistista, ja te katsotte kirjasta, osuiko vastaus. Sinun ei tarvitse tietää oikeaa vastausta etukäteen, koska se lukee kirjassa.
Ero näkyy tuloksissa. Klassisessa kokeessa itseään testanneet muistivat viikon kuluttua 80 prosenttia lukemastaan ja pelkästään uudelleen lukeneet 36 prosenttia (Roediger & Karpicke 2006). Molemmat ryhmät käyttivät saman ajan.
Kysymykset ovat valmiina kirjassa
Kysymyksiä ei tarvitse keksiä. Oppikirjan tekijä on merkinnyt olennaiset asiat, ja samat merkinnät kertovat, mitä kokeessa kysytään.
Käännä jokainen väliotsikko kysymykseksi. "Solun energiantuotanto" muuttuu muotoon "kerro, miten solu tuottaa energiaa". Jokainen lihavoitu sana on oma kysymyksensä: mitä tämä tarkoittaa ja miksi se on tässä luvussa. Kuvatekstit toimivat samoin: peitä kuvateksti ja pyydä nuorta selittämään kuva.
Näillä kolmella saa yhdestä luvusta helposti kymmenen kysymystä, eikä mihinkään niistä tarvita aiheen tuntemusta. Luvun lopun kertaustehtävät kelpaavat myös. Suullisesti kysyttynä yhteen lukuun ei kulu koko iltaa.
Hiljaisuus kuuluu harjoitukseen
Kun nuori jää jumiin, tekee mieli auttaa. Mutta malta mielesi, sillä juuri siinä kohdassa paras harjoitus tapahtuu.
Anna vähintään puoli minuuttia hiljaisuutta ennen kuin vihjaat mitään. Muistista hakeminen vahvistaa muistijälkeä silloinkin, kun vastaus ei löydy, ja jos autat kolmen sekunnin kuluttua, nuori ei ehdi hakea.
Kun vastaus tulee, älä korjaa sanamuotoja. Omin sanoin kerrottu oikea asia on juuri se, mitä kokeessa tarvitaan. Korjaa vain silloin, kun asia on väärin tai kun jokin olennainen jäi pois.
"Tän mä jo osaan"
Nuori lukee kappaleen kahdesti, teksti alkaa näyttää tutulta, ja tuttuudesta syntyy tunne osaamisesta. Siihen tunteeseen lukeminen useimmiten loppuu. Tunne on epäluotettava, koska tekstin tunnistaminen ja asian tuottaminen ovat eri asioita.
Tätä voi testata nopeasti. Kirja kiinni ja pyydä nuorta kertomaan asian omin sanoin ääneen. Jos kertominen sujuu ilman kirjaa, asia on hallussa. Jos se katkeaa toiseen lauseeseen, kappale on luettu mutta ei opittu, ja se selvisi kotona kahdessa minuutissa eikä kokeessa.
Väärin menneet ovat arvokkain asia
Kuulustelun arvokkain tuotos on lista niistä kysymyksistä, joihin vastaus ei tullut. Merkitse niitä ylös sitä mukaa kun ne tulevat vastaan, koska niiden kertaaminen on tärkeää.
Käy väärin menneet kysymykset läpi uudestaan saman istunnon lopussa. Sitten kysy samat kysymykset seuraavana päivänä, kolmen päivän kuluttua ja viikon kuluttua. Oikein menneisiin kysymyksiin ei tarvitse palata, joten lista lyhenee joka kerralla, ja lyhenevä lista on nuorelle näkyvä merkki edistymisestä.
Kun kysely aloitetaan heti, kun asia on opetettu, koetta edeltäville päiville jää pelkkä kertaus. Jos kertaaminen alkaa vasta kokeen lähestyessä, kolme lyhyttä kertaa eri iltoina tuottaa silti enemmän kuin sama aika kokeen aattona, koska välissä ehtii unohtaa sen verran, että mieleen palauttaminen vaatii ponnistelua.
Kun nuori ei halua vanhempaa kuulustelijaksi
Moni teini kieltäytyy kuulustelusta, ja syy on ymmärrettävä: oman osaamattomuuden näyttäminen vanhemmalle saattaa tuntua nololta. Kieltäytyminen kuuluu ikään, eikä siitä kannata tehdä numeroa. Tarjoa kerran ja jätä tarjous voimaan.
Vastaus voi myös muuttua jos rajaat tarjouksen. "Luetaanko yhdessä" kuulostaa koko illan sessiolta, mutta "Kysynkö sinulta kymmenen kysymystä tästä luvusta" kestää vartin, ja siihen on helpompi suostua.
Jos vastaus on silti ei, kysyjän paikan voi ottaa joku muu. Nuori voi myös kuulustella itse itseään: kysymykset paperille, vastaukset toiselle paperille kirja kiinni, sitten vertailu.
Sama onnistuu myös puhelimella. Lexie tekee kysymykset nuoren omasta materiaalista, kun hän ottaa kuvan oppimateriaalistaan tai muistiinpanoistaan. Vastauksiin saa aina palautteen, ja neuvoja siitä miten asian voisi ymmärtää paremmin. Ne kysymykset, jotka menivät väärin, sovellus testaa myöhemmin uudestaan. Aloittaminen on ilmaista.
Usein kysytyt kysymykset
Kysymykset saa suoraan kirjasta. Käännä väliotsikot kysymyksiksi, kysy jokaisesta lihavoidusta sanasta, mitä se tarkoittaa, ja peitä kuvatekstit ja pyydä selittämään kuva. Oikea vastaus lukee samalla sivulla, joten voit tarkistaa sen samalla kun nuori vastaa. Aiheen ymmärtäminen ei ole tässä tarpeen, koska tehtäväsi on esittää kysymys ja odottaa vastaus.
Vähän kerrallaan ja useana päivänä. Paras rytmi on kysellä asia samana päivänä, jona se on opetettu, ja sitten päivän, kolmen päivän ja viikon kuluttua. Silloin kokeen alle jää pelkkä kertaus. Jos lukeminen alkaa vasta kokeen lähestyessä, jaa koealue kolmelle illalle noin puolen tunnin pätkissä sen sijaan, että lukisit puolitoista tuntia kokeen aattona. Kokeen aattona riittää väärin menneiden kysymysten kertaus, ja nukkumaan kannattaa mennä ajoissa.
Todennäköisesti tuttuuden tunteesta. Kun tekstin on lukenut kahdesti, se näyttää tutulta, ja tuttuus tuntuu osaamiselta. Kokeessa vastaus pitää tuottaa itse ilman tekstiä, mikä on eri taito. Testaa kirja kiinni: pyydä kertomaan aihe omin sanoin. Jos kertominen katkeaa heti alkuun, asia on luettu mutta ei opittu, ja kertaus kannattaa tehdä kysymyksillä eikä lukemalla uudelleen.
Ei ole tarpeen. Jos luet materiaalin itse, tulet helposti selittäneeksi asiat nuorelle, ja silloin hän kuuntelee sen sijaan, että tuottaisi vastaukset itse. Kuuntelemisesta jää kokeeseen vähän. Riittää, että pidät kirjaa kädessä ja kysyt siitä.
Jaa kertaus aineittain sen mukaan, minä päivänä kukin koe on: illan kertaus kuuluu seuraavan päivän kokeelle. Kertaa aiemmin väärin menneet kysymykset, älä koko koealuetta uudestaan. Huolehdi lisäksi siitä, että nuori nukkuu ja syö, ja jätä muut menot pois siltä viikolta. Uni vaikuttaa koetulokseen enemmän kuin viimeinen kertaustunti.
Toimii, mutta kysyjä on harvemmin vanhempi. Menetelmä on sama joka iässä: kysymykset kirjasta, puoli minuuttia hiljaisuutta ja lista väärin menneistä. Lukiossa koealueena on noin seitsemän viikon opinnot, joten lista on pitkä ja sen jakaminen usealle illalle ratkaisee enemmän kuin yläkoulussa. Moni lukiolainen kuulustelee itse itseään tai kaverin kanssa, ja vanhemman osuudeksi jää muistuttaa aloittamisesta ajoissa.
