Aineistona on vuonna 2015 julkaistu historiallinen romaani, joka kuvaa 1600-luvun sotamiehen elämää. Mitä lähdekriittinen lukija päättelee sen luonteesta?

Se on jälkiperäinen lähde ja kertoo ennen kaikkea myöhemmästä tavasta kuvata tuota aikaa

Tutkitaan, miten talvisotaan suhtauduttiin sodan aikana. Mikä seuraavista on parhaiten alkuperäislähde tähän kysymykseen?

Sodan aikana ilmestynyt sanomalehden pääkirjoitus

Aikalaisen kirjoittama päiväkirja on alkuperäislähde. Miksi se ei silti ole automaattisesti luotettava?

Kirjoittaja voi olla puolueellinen, erehtyä tai jättää asioita kertomatta

Kirje on todistettu aidoksi ja oikean henkilön kirjoittamaksi. Silti sen väitteitä epäillään liioitelluiksi. Mitä lukija seuraavaksi tekee?

Kohdistaa kirjeeseen sisäistä lähdekritiikkiä ja arvioi väitteiden uskottavuutta

Aineistona on presidentin juhlapuhe, joka kiittää maan sotaveteraaneja. Mikä on tärkein lähdekriittinen huomio?

Puheen tarkoitus on kunnioittaa ja yhdistää, joten se korostaa myönteistä ja voi vaieta ristiriidoista

Kaksi lehteä kuvaa saman mielenosoituksen: hallituspuolueen lehti tuomitsee sen ja oppositiolehti ylistää sitä. Mitä tämä ristiriita osoittaa?

Kummankin lähteen tendenssi ohjaa sitä, mitä korostetaan, joten molempia luetaan kriittisesti

Aineistona on ministeriön julkaisema juliste, joka kehottaa kansalaisia säästämään sota-aikana. Mihin tarkoitukseen se on tehty?

Vaikuttamaan kansalaisten käyttäytymiseen eli vetoamaan ja suostuttelemaan

Opiskelija väittää yhden 1800-luvun matkakertomuksen perusteella, että "eurooppalaiset ajattelivat idästä näin". Mikä on vastauksen keskeisin heikkous?

Yhden lähteen edustavuutta ei ole arvioitu: se kertoo yhden ihmisen näkemyksen, ei kaikkien

Millä kysymyksellä lähteen edustavuutta parhaiten arvioidaan?

Onko lähde tyypillinen esimerkki vai poikkeus, ja voiko siitä yleistää laajemmalle?

Mitä historiallinen empatia edellyttää menneisyyden toimijan arvioinnissa?

Toimijan arviointia hänen oman aikansa arvojen, tiedon ja tilanteen valossa

Vastaus sodasta käsittelee vain rintamasotilaiden kokemusta. Mitä kiitettävä vastaus lisäisi?

Muiden osapuolten näkökulmat, kuten kotirintaman, naisten ja siviilien kokemuksen

Lähdekritiikki ja historian käyttö

Mitä lähdekritiikki tarkoittaa?: Lähteen luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden järjestelmällistä arviointia.
Mitä lähdekritiikki EI tarkoita?: Lähteen hylkäämistä; se selvittää, mihin ja millä varauksilla lähdettä voi käyttää.
Mitkä ovat lähdekritiikin peruskysymykset?: Kuka teki lähteen, milloin, kenelle ja miksi, ja kuinka lähellä tekijä oli tapahtumia.
Mikä on alkuperäislähde?: Tutkittavana aikana, osana tapahtumia tai niiden välittömässä läheisyydessä syntynyt lähde.
Anna kolme esimerkkiä alkuperäislähteestä.: Aikalaisen kirje tai päiväkirja, sodanaikainen sanomalehti, tapahtuman aikaan otettu valokuva.
Mikä on jälkiperäinen lähde?: Myöhemmin syntynyt lähde, joka käsittelee tutkittavaa aikaa jälkikäteen.
Anna kolme esimerkkiä jälkiperäisestä lähteestä.: Tutkijan artikkeli tai oppikirja, dokumenttielokuva, myöhempi muistelma tai historiallinen romaani.
Onko alkuperäislähde automaattisesti luotettavampi kuin jälkiperäinen?: Ei. Aikalainen voi olla puolueellinen tai erehtyä; jälkiperäinen tutkimus voi olla tasapainoisempi.
Miksi jälkiperäinen tutkimus voi antaa tasapainoisemman kuvan?: Se näkee tapahtumat laajemmassa yhteydessä ja käyttää useita lähteitä.
Mitä myöhemmin sävelletty laulu sodasta todistaa?: Ei sodan tapahtumia vaan sitä, miten sotaa myöhemmin muisteltiin (historiakulttuuria).
Mitä ulkoinen lähdekritiikki koskee?: Lähteen alkuperää ja aitoutta: onko se aito, milloin ja missä tehty, kuka tekijä, säilynyt muuttumattomana.
Mihin kysymykseen ulkoinen lähdekritiikki vastaa?: "Onko tämä se, mikä se väittää olevansa."
Mitä sisäinen lähdekritiikki koskee?: Lähteen sisältöä: mitä se väittää, kuinka uskottavasti ja sopiiko tieto yhteen muiden lähteiden kanssa.
Mihin kysymykseen sisäinen lähdekritiikki vastaa?: "Voiko tähän sisältöön luottaa ja miltä osin."
Miksi aito propagandajuliste vaatii silti sisäistä lähdekritiikkiä?: Se on ulkoisesti luotettava, mutta sen tarkoitus oli vaikuttaa, joten sisältö on yksipuolinen.
Mitä lähteen tarkoitusperä tarkoittaa?: Sitä, miksi lähde on tehty: kuvaamaan, vakuuttamaan, viihdyttämään, muistuttamaan vai oikeuttamaan.
Mitä lähteen tendenssi tarkoittaa?: Lähteen sisäänrakennettua kallistumaa: tekijän arvot ja tavoite ohjaavat, mitä korostetaan ja mitä jätetään pois.
Tekeekö tendenssi lähteestä hyödyttömän?: Ei, mutta tendenssi pitää tunnistaa, jotta lähdettä osaa tulkita oikein.
Miksi juhlapuhe on tendenssiltään kallellaan?: Sen tarkoitus on ylistää ja rohkaista, joten se korostaa myönteistä ja vaikenee kielteisestä.
Mitä lähteen edustavuus tarkoittaa?: Kuinka hyvin yksittäinen lähde kuvaa laajempaa ilmiötä tai joukkoa.
Mitä edustavuudesta pitää kysyä yhden maalauksen kohdalla?: Onko se tyypillinen vai poikkeus, ja voiko siitä yleistää kaikkien aikalaisten näkemykseen.
Mitä lähteen luotettavuus tarkoittaa?: Sitä, kuinka hyvin lähteeseen voi tietyssä kysymyksessä nojata.
Mitä tilastosta pitää lähdekriittisesti kysyä?: Kuka keräsi tiedot, miten luokat määriteltiin, mistä ajasta ja alueesta, ja mitä tilasto ei kerro.
Miten pilapiirrosta luetaan lähdekriittisesti?: Ei tosiasiaväitteenä vaan todisteena aikansa mielipiteistä ja peloista; se on tarkoituksella liioitteleva.
Miksi muistelma vaatii varovaisuutta?: Se on usein jälkiperäinen, muistin ja myöhemmän tulkinnan värittämä ja korostaa kertojan omaa näkökulmaa.
Mihin kysymykseen elokuva tai romaani sodasta parhaiten vastaa?: Miten menneisyyttä on myöhemmin esitetty ja muisteltu (ei siihen, mitä oikeasti tapahtui).
Mitä historiallisen tiedon tulkinnallisuus tarkoittaa?: Menneisyyttä ei havaita suoraan vaan rajallisten lähteiden kautta, joten samasta menneestä voi tehdä useita perusteltuja tulkintoja.
Ovatko kaikki tulkinnat tulkinnallisuuden vuoksi yhtä hyviä?: Eivät. Hyvä tulkinta nojaa lähteisiin ja kestää kritiikin, huono ei.
Mitä historiallinen muutos tarkoittaa?: Sitä, mikä ajassa vaihtuu: uudet aatteet, rakenteet ja tavat.
Mitä historiallinen jatkuvuus tarkoittaa?: Sitä, mikä säilyy pitkään lähes samana murroskausistakin huolimatta.
Mitä historiallinen jatkumo tarkoittaa?: Tapahtumien ketjua ajassa, jossa nykyisyys näyttäytyy pitkän kehityksen tuloksena.
Mitä syiden monisyisyys tarkoittaa?: Yhdellä tapahtumalla on useita eri painoisia syitä, ei yhtä ainoaa selitystä.
Mitä eroa on rakenteellisella ja laukaisevalla syyllä?: Rakenteellinen syy vaikuttaa pitkällä aikavälillä taustalla; laukaiseva syy on välitön sysäys tapahtumaan.
Mitä historiallinen empatia tarkoittaa?: Menneisyyden ihmisten toiminnan arviointia heidän oman aikansa lähtökohdista, ei nykyisyyden mittapuilla.
Tarkoittaako historiallinen empatia menneisyyden hyväksymistä?: Ei. Se tarkoittaa aikalaisten arvomaailman ja tilanteen ymmärtämistä, ei tekojen puolustelua.
Mitä anakronismi tarkoittaa?: Nykyajan käsitteiden, arvojen tai tiedon virheellistä siirtämistä menneisyyteen.
Mitä historiatietoisuus tarkoittaa?: Ymmärrystä siitä, että käsitys menneestä muokkaa nykyisyyden tulkintaa ja tulevaisuuden odotuksia.
Mitä historiakulttuuri tarkoittaa?: Kaikkia tapoja, joilla menneisyys on esillä yhteiskunnassa: muistomerkit, museot, elokuvat, juhlapäivät, laulut.
Mitä historiapolitiikka tarkoittaa?: Historian tarkoituksellista käyttöä poliittisiin päämääriin, kuten vallan tai kansallisen identiteetin tueksi.
Mitä moniperspektiivisyys tarkoittaa?: Saman tapahtuman tarkastelua useasta näkökulmasta (eri osapuolet ja yhteiskuntaryhmät) rinnakkain.

Aineistona on vuonna 2015 julkaistu historiallinen romaani, joka kuvaa 1600-luvun sotamiehen elämää. Mitä lähdekriittinen lukija päättelee sen luonteesta? — Se on jälkiperäinen lähde ja kertoo ennen kaikkea myöhemmästä tavasta kuvata tuota aikaa
Tutkitaan, miten talvisotaan suhtauduttiin sodan aikana. Mikä seuraavista on parhaiten alkuperäislähde tähän kysymykseen? — Sodan aikana ilmestynyt sanomalehden pääkirjoitus
Aikalaisen kirjoittama päiväkirja on alkuperäislähde. Miksi se ei silti ole automaattisesti luotettava? — Kirjoittaja voi olla puolueellinen, erehtyä tai jättää asioita kertomatta
Arkistosta löytyy kirje, jonka epäillään olevan väärennös. Mihin lähdekritiikin lajiin tämän epäilyn selvittäminen kuuluu? — Ulkoiseen lähdekritiikkiin
Kirje on todistettu aidoksi ja oikean henkilön kirjoittamaksi. Silti sen väitteitä epäillään liioitelluiksi. Mitä lukija seuraavaksi tekee? — Kohdistaa kirjeeseen sisäistä lähdekritiikkiä ja arvioi väitteiden uskottavuutta
Aineistona on presidentin juhlapuhe, joka kiittää maan sotaveteraaneja. Mikä on tärkein lähdekriittinen huomio? — Puheen tarkoitus on kunnioittaa ja yhdistää, joten se korostaa myönteistä ja voi vaieta ristiriidoista
Kaksi lehteä kuvaa saman mielenosoituksen: hallituspuolueen lehti tuomitsee sen ja oppositiolehti ylistää sitä. Mitä tämä ristiriita osoittaa? — Kummankin lähteen tendenssi ohjaa sitä, mitä korostetaan, joten molempia luetaan kriittisesti
Aineistona on ministeriön julkaisema juliste, joka kehottaa kansalaisia säästämään sota-aikana. Mihin tarkoitukseen se on tehty? — Vaikuttamaan kansalaisten käyttäytymiseen eli vetoamaan ja suostuttelemaan
Opiskelija väittää yhden 1800-luvun matkakertomuksen perusteella, että "eurooppalaiset ajattelivat idästä näin". Mikä on vastauksen keskeisin heikkous? — Yhden lähteen edustavuutta ei ole arvioitu: se kertoo yhden ihmisen näkemyksen, ei kaikkien
Millä kysymyksellä lähteen edustavuutta parhaiten arvioidaan? — Onko lähde tyypillinen esimerkki vai poikkeus, ja voiko siitä yleistää laajemmalle?
Opiskelija arvostelee keskiajan ihmistä siitä, ettei tämä uskonut nykyaikaiseen ihmisoikeusajatteluun. Mihin ajatteluvirheeseen hän syyllistyy? — Anakronismiin
Mitä historiallinen empatia edellyttää menneisyyden toimijan arvioinnissa? — Toimijan arviointia hänen oman aikansa arvojen, tiedon ja tilanteen valossa
Kaupunki pystyttää patsaan sodassa kaatuneiden muistoksi. Mihin ilmiöön patsas ensisijaisesti kuuluu? — Historiakulttuuriin
Valtiojohto käyttää menneen sodan muistoa perustellakseen nykyistä sotaponnistusta ja kansallista yhtenäisyyttä. Mistä ilmiöstä on kyse? — Historiapolitiikasta
Vastaus sodasta käsittelee vain rintamasotilaiden kokemusta. Mitä kiitettävä vastaus lisäisi? — Muiden osapuolten näkökulmat, kuten kotirintaman, naisten ja siviilien kokemuksen
Tutkittavana aikana, osana tapahtumia tai niiden välittömässä läheisyydessä syntynyttä lähdettä kutsutaan {0}. — alkuperäislähteeksi
Myöhemmin syntynyttä, tutkittavaa aikaa jälkikäteen käsittelevää lähdettä kutsutaan {0} lähteeksi. — jälkiperäiseksi
Lähteen aitouden ja alkuperän arviointia, esimerkiksi sen selvittämistä, onko lähde väärennös, kutsutaan {0} lähdekritiikiksi. — ulkoiseksi
Lähteen sisällön uskottavuuden ja johdonmukaisuuden arviointia kutsutaan {0} lähdekritiikiksi. — sisäiseksi
Lähteen sisäänrakennettua kallistumaa johonkin suuntaan, joka ohjaa sitä mitä korostetaan ja mitä jätetään pois, kutsutaan {0}. — tendenssiksi
Sitä, kuinka hyvin yksittäinen lähde kuvaa laajempaa ilmiötä tai joukkoa, kutsutaan lähteen {0}. — edustavuudeksi
Koska menneisyyttä ei voi havaita suoraan vaan vain rajallisten lähteiden kautta, historiallinen tieto on luonteeltaan {0}: samasta menneestä voidaan tehdä useita perusteltuja tulkintoja. — tulkinnallista
Historian peruskäsitepari {0} kuvaa sitä, mikä ajassa vaihtuu ja mikä säilyy pitkään lähes samana. — muutos ja jatkuvuus
Kykyä arvioida menneisyyden ihmisten toimintaa heidän oman aikansa lähtökohdista, ei nykyisyyden mittapuilla, kutsutaan historialliseksi {0}. — empatiaksi
Nykyajan käsitteiden tai arvojen virheellistä siirtämistä menneisyyteen kutsutaan {0}. — anakronismiksi
Kaikkia niitä tapoja, joilla menneisyys on esillä yhteiskunnassa, kuten muistomerkkejä, elokuvia ja juhlapäiviä, kutsutaan yhteisnimellä {0}. — historiakulttuuri
Menneisyyden tarkoituksellista käyttöä poliittisiin päämääriin, esimerkiksi vallan tai kansallisen identiteetin tueksi, kutsutaan {0}. — historiapolitiikaksi
Saman tapahtuman tarkastelua useasta näkökulmasta, kuten eri osapuolten ja yhteiskuntaryhmien silmin, kutsutaan {0}. — moniperspektiivisyydeksi